Puerto Galera on ollut aika pettymys. Varsinkin sukellusten osalta. Eilen tuli tehtyä samassa pienessä puljussa kaksi dyykkiä. Lafkan varusteet olivat edelleen heikkoa tasoa, nyt tuli räpylöittenkin osalta valittamista. Ensin tarjottiin yksilöitä missä toinen räpylä oli miltei reunasta katki, ja taipui siten enemmän kuin oli tarkoitus. Tilalle otin sitten paikan pitäjän aivan liian jäykät räpylät, jotka aiheuttivat dyykillä kramppaamista ja muutenkin tuntuivat jalassa ikäviltä kun jalkapohjaan kohdistui ylimääräistä vääntöä. Toisella dyykillä sitten pistettiin jalkaan omituiset, hain evän muotoiset, erittäin kevyet räpylät, joilla oli kyllä loistava kääntyä, mutta tuntui ettei niillä juuri mihinkään päässyt. Vaativat kuulemma totuttelemista. Tämän lisäksi näkyvyys oli edelleen erittäin kehno, eikä mitään kiintoisaa muutenkaan tullut vastaan. Sukellusten hauskinta antia oli mukaan tullut vanha japanilainen mies, joka oli meijän porukan lisäksi ainoa dyykeille osallistunut. Ryhmäkokojen pienuudesta tietty plussaa.
Vaikka kyseinen japanilainen oli sukeltanut jo yli kakskyt vuotta, ei se hänen toiminnoissaan juuri näkynyt. Kömpelösti mies lanasi pohjaa, selkeästi ihan liian suurella painolastilla, oudosti potkien alaspäin niin että hiekka pöllysi tai korallit ottivat vahinkoa. Sattuipa niinkin että kun kohdattin kilpikonna, koitti tämä ottaa sen innostuneesti kiinni. Opas onneksi antoi noottia moisesta urpoilusta. Tätäpä on kyllä kuullut aikasemminkin, että japanilaiset sukeltajina ovat röyhkeitä, eivät kunnioita ympäristöään ja koittavat ottaa muistoa asioista ja sörkkiä kaikkea. Epäreilua yleistystä? Tiedä tuota. Pinnan päällä mies oli hauskaa seuraa kaikkine juttuineen ja hauskoine japanilaisine sanankäänteinen ja puhetyyleineen. Kutsuipa tämä minut ja Ernon ekan dyykin jälkeen hotelliinsa mutustelemaan pyydystämäänsä kalaa lounaaksi. Tosin kylhän se meille maksoi sitten enemmän kuin normilounas kun raflan henkilökunta otti fygyä kalan valmistamisesta ja juomatkin piti maksaa. Hauska ukko joka tapauksessa, illalla vielä mentiin baariin porukalla ja syötiin illallista.
Tänään vaihdettiin dive shoppia resorttimme omaan lähinnä sen takia että saataisiin varusteisiin upgradea. Pienemmän puljun hollantilainen pitäjä ei tietysti tästä digannut ja koitti kysellä syytä, eipä tullut suoraan sanottua ettei ollut tyytyväinen kamoihin ja haluaa kokeilla muita, vaan sönkättyä jotain että ei tiedetä halutaanko sukeltaa vielä ja että muutakin voisi tehdä. Olisi sitä voinut kyllä vähän suorasanaisempikin olla, tuon kun voi tietty tehdä ystävälliselläkin tyylillä. Enemmän hyötyä molemmilla osapuolille, niinkuin tuon tyyppisissä tilanteissa yleensä. Pienet ovat piirit kuitenkin täällä ja kaikki diveshopit tietävät toistensa tekemiset ja asiakaskunnankin.
 |
| Oman resortin retki lähdössä, hyvät kamat, mutta liikaa kuvassa näkyviä ruotsalaisia. |
Joka tapauksessa, oman resortin kanssa lähdettiin läheiselle saarelle, Verde Islandille, päiväretkelle, mihin kuului kaksi sukellusta ja grillilounas rannalla. Retki ei ollut onnistunut. Se ensinnäkin myöhästyi kun mestan vene meni hetkeä ennen lähtöä hajalle ja kesti aikaa hommata uusi. Lisäksi ryhmässä oli vitusti liikaa porukkaa ja vene muutenkin liian pieni. Sähläystä botskilla ja veteen menossa. 13 sukeltajaa kohden oli vain kaksi opasta, ja hekään eivät organisoineet tai johtaneet porukkaa kunnolla. Yli puolet porukasta oli isomahaisia ruotsalaisia, joille ei hirveästi taitoa ollut. Kohelsivat menemään. Niinkuin muutkin. Porukassa oli yksi jonkun ruotsalaisen paikallinen "tyttöystävä", joka joutui virran vieteväksi, sitoi toisen oppaan kokonaan pelastamaan itseään, hidasti kaikkea ja lopulta jätti sitten sukellukset keskenkin. Meidän porukka oli koko poppoon parasta sukeltajaa tällä kertaa, valehtelematta. Moisessa apinalaumassa sukeltaminen ei ollut muutenkaan hauskaa, koko ajan veden alla sai varoa mitä muut tekevät. Lisäksi kun näkyvyys oli huono, piti pysyä suht lähellä muita. Toinen dyykki sentään oli vähän parempi, näkyi kaksi tosi isoa kivikalaa. Ensimmäisen kohdalla kävi niin, että menin katsomaan Joosepin perään mitä tämä tuijottaa, en huomannut mitään, menin lähemmäs, en vieläkään havainnut, kunnes tungin naamani ihan kiinni koralliin ja sitten vasta tajusin että siinä onkin iso kivikala. Säpsähdin ja kylläpä Jooseppia huvitti.
Vaan olkoon sukellukset tässä. Vielä olisi täällä Puerto Galeralla mahis kahtena päivänä dyykkailla, mutta ensinnäkin alkaa jo sukeltaminen muutenkin kyllästyttää (25 sukellusta 15 päivän aikana), ja eipä täällä ole siihen kovin hyvät puitteetkaan. Kuuleman mukaan 2006 täällä oli iso taifuuni joka pisti suuren osan koralleja paskaksi päälle 15 metrin syvyydessä.
Muutama päivä tsillailua, turha hätäinen retki thaikkuihin, ja sitten kattomaan mihin suuntaan Suomi on vajaassa kuukaudessa muuttunut.
No comments:
Post a Comment