24.12. son valas, eiku hai ... eikäku valashai

Törky-öky-mestan aikasin herätys eli puol kuus ylös kun suuntana oli katsomaan valashaita. 

Kyseenalasta touhua kyllä, sillä joskus puoli vuotta sitten paikalliset kalastajat huomasivat että voivat houkutella ruokkimalla kyseisiä otuksia lähelle erästä saarta, ja sitämyöten myös houkutella sukeltavia turisteja paikalle maksamaan siitä sekä roippeesta mitä saattavat tulla myymään botskeilla. Ei huvittais tukea moista, ekosysteemin häirintää ja vääristämistä, ja vaikka samaa sano paikan sveitsiläinen omistaja joka oli dyykillä mukana, ja sinänsä piti homman järkevänä kieltämällä tekemästä tiettyjä juttuja etcetera, niin silti ei voinut passata tilaisuutta. Oli lähdettävä katsomaan meininkiä ja otuksia, isoimpia kuitenkin mitä vedenalla on nähnyt. 

Itse otus ja pari ehkä tietämättömänkin typerää vedenalaista nautiskelijaa.

Kuriositeettina paikan omistaja oli kyllä jollain tapaa taas stereotypioiden huipentuma. Lyhyt, sinänsä charmantti ja semilihaksikas sveitsiläinen, ruskettunut ja sharpisti pukeutuva maailmanmies, jonka puheet olivat läppeensä sitä mitä voi odottaakin, itsetietoista ja röyhkeää, olevinaan hauskaa ja seurallista, mutta taustalta loistaa itsekkyys ja pikkumaisuus, pinnallisuus ja rauhattomuus, tietynlainen pikkupoikamainen minä-olen-pihapiirin-kuningas-asenne. No, ehkä tämä on vain kateellisen panettelua, pienen sielun puhetta kaverista joka on lähtenyt jo ajat sitten toteuttamaan omaa unelmaansa ja onnistunut siinä nähtävän loistavasti. Ollaanhan me suomalaiset kateellista kansaa. Minä ainakin. Paikka selkeästi menestyy, ja omistajalla on moisia paikkoja useampikin ja omistaapa diveshopistakin osan. Fygy haisee ja maisemat on komeita. Mutta jos erehtyy kulman taakse voi osua liejuisen löyhkän kikkare sieraimeen. Just.

Itse valashaisukelluksen otukset olivat vaikuttavia, isoin yksilö ehkä jopa miltei 10 metriä pitkä. Wikipedian mukaan isoin koskaan tavattu on yli 12 metriä, keskiarvona 9,7 m. Yhteensä meressä vilisti viisi yksilöä, yksi pieni vauva, noin parimetrinen, loput isoimman ja pienimmän väliltä. Näkyvyys oli paska, ehkä noin viisi metriä, mutta noita rauhallisia otuksia pääsi ihan lähelle. Välillä pyrstö huiskahti noin metrin päästä ohitse. Kalastajat menivät kanooteillaan pinnalla ohi ja valashait perässä. Ihme että niillä riitti pinna kytätä katkarapuja ja planktonia vaikkeivat kalastajat niitä enää heitelleet, vaan heiluttivat vaan kättänsä vedessä. Itse ruokkiminen oli tapahtunut jo aikaisemmin. Huijausta.

Toiminnan sikamaisuuden lisäksi dyykki oli, otuksien majesteettisuudesta huolimatta, myös halventava. Niin eläimiä kuin sukeltajia kohtaan. Menee seikkailunomaisuus ja löytämisen fiilis kun hienot otukset talutetaan narusta pyörimään räpiköijien iloksi. Ja kuuskyt minuuttia huonolla näkyvyydellä samassa paikkaa, kahdeksan muun sukeltajan kanssa. Ei osannu enää arvostaa näkemäänsä, vaikka jos normi dyykillä näkyis ohimenevänä vastaava otus, olis ihan haltioissaan. Mut tyytyväinen kyllä olen et tuli nähtyä. Seuraavan tilaisuuden tullessa vastaan en kyllä lähde tukemaan. Voin kuvitella että tässäkin mestassa, jos hommaa ei kielletä, se tulee kiihtymään ja valashait ja ympäristö kärsii pahasti. Tai siis vielä pahemmin. Mestan omistaja uumoili että kielto voisi tulla. Huolimatta siitä että tällasissa sukelluksissa pyritään pitämään kaikki ympäristöä kunnioittavana, siistinä ja järkevänä, niin eihän sitä voi kieltää että moinen virkistystoiminta kuiteski on kaikkinensa aika haitallista luontoa ajatellen. Mut toisaalta se lisää ainakin länkkäri-sukeltajien ja toimijoiden tietoisuutta liitännäisistä asioista, ja saa jotain hyvääkin aikaan.

Retken toinen dyykki vedettiin läheiselle saarelle toisen valashaidyykin sijaan. Hyvä veto koska ei pelkästään niitä olisi jaksanut katsoa toistamiseen tuntia. Hassu tilanne. Luulis kyl kun tätäkin lausetta kirjottaa että kyllä kattois. Mut liikaa on liikaa. Jos pistää tosi paskan analogian pydeen niin ei sitä hyvää leffaakaan viittis heti putkeen kattoa. Jotkut tietty niin vois tehä mutten minä. Ja näkypä toisella dyykillä mustapyrstöhaita (black tip shark) joita ei ollukkaan vielä näkynyt. Se on nyt sukeltajana tullu nähtyä jortsussa viittä erilaista haikalaa. Jiihaa. Sukeltajantaidoista viis kunhan näkee mahdollisiman paljon. Asenteessa olis ehkä hiukka parantamisen varaa.