Idioottimaisen otsikon juonihan oli siis resortin nimessä, Pura Vida - "oma elämä". Yhtä kaikki, otan sen chillisti. Kirjoitan tätä mestan baaritiskiltä, 10 metriä rantaan lyövistä aalloista. Siemailen Pina Coladaa, joka on ihan kelvollinen, muttei parasta mitä täällä on saatu. Erno ja Jooseppi lähtivät stadiin syömään Joe's Chickeniin, jota kanadalainen sukellusohjaaja suositteli. Ite söin sen verta tuhdin aamiaisen, jälleen, ettei kiinteä ruoka maistu.
Alkoholi sen sijaan sitäkin paremmin. Käytiin hakee paikalliselta kiskalta kolme litraa kokista ja siemailtiin Joosepin ostama aowd-valmistumis-juhlarommipullo viimen, miltei finaaliin. Nyt on pienessä sievässä. Katselin tuossa hutissa, siis majassa näin hienolla suomenkielellä (ulkomailla olo aiheuttaa vaarallisesti kansainvälistymistä, toim. huom.) Miesten Vuoron paikallisia pieniä kovia leivonnaisia mutustellen ja rommia siemaillen. Siinä on hyvä pätkä. Suosittelen. Mutta jätä kyynisyys, epäily, arvottaminen ja kaikkitietävä ihmisten luonteen analysointi ja oman tilanteen importtaaminen takavasemmalle leffasta imaillessasi.
 |
| Järkky määrä ankeriata joita Erno bongas aamun sukelluksilla tuhoutuneille alueille, joista surkean setin takia dyykit keskeytettiinkin ja botski tuli etuajassa takas resorttiin (koska tässä postissa ei muuten sukellusta mainita, pitää ainakin kuva olla sinne suuntaan). |
Heitti tuo filkka täältä etelän lämmöstä ja varsin erityyppisten (mitä nyt ihmiset erityyppisiä voivat olla) luonteiden seasta pohjolan suomimeininkiin kuin tuosta vain. Ajatuksen ja fiiliksen voima on aika mahtava, siinä kuroutuu tämä 10 tuhannen kilometrin (linnuntietä, ja vain noin, älä turhaan google earthia esiinkaiva vaikka minä niin teinkin) välimatka hetkessä umpeen mikä tällä hetkellä vallitsee Filippiinien ja Suomen välillä. Vaan eihän sen talsiminen miestä miksikään muuta, ei ainakaan jos sen tekee lentokoneella. Vaan jos sen tekisi jalan? Tai edes pyörällä? Hmm. Food for thought. Are you man enough?
Huomenna kohti Puerto Galeraa. Valitsimme, ah, aikasempaa toimintamallia noudatellen, ottaa mestan järkkäämän kuljetuksen. Eli että taksi hakee resortilta, ja että lautan jälkeen yleisen bussin sijasta menemme tilatulla taksilla myös lentokentälle. Maksaa noin 30 e per nassu enemmän kuin että vetäis yleisillä. Muuten oltais valittu toisin mut noin kahden tunnin varoaika Cebussa palloillulle tai siis siellä lentokentälle pääsyyn oli konsensuksen mukaan liian lyhyt aika. Nice and easy. Tai ainakin easy. Vaan joskus elämän pitää olla vaikeaakin, sanotaan.
Yllättävän ookoo musaa täällä rantabaarissa soitetaan. Nyt tulee joku Jamiroquain letkeä ja funkahtava kipale, ja muutenkin ilmoilla on raikunut, toki länsimaalaista, mutta sopivan mellowia, rentoa, osin taustaan uppoavaa ja ennenkaikkea musiikillisesti, joillan ansioilla, ei-liian-yksinkertaista tavaraa. Kaiken kaikkiaan kuva musiikista Filippiineilä on jäänyt siihen että soitetaan länkkärimusaa tai sitä imitoivaa, noin kymmenen vuotta jäljessä ja nimenomaan populaareimmilta listoilta olevaa, väljähtänyttä kompromissitanssipoppia. Toki riippuu niin paljon siitä missä mestoissa liikkuu, me ei olla kovin syvällä rakenteissa tai asiakokonaisuuksissa viiletetty.
Eihän mulla ole mitään sanottavaa.
Yo man, hyvä meno ilmeisesti siellä. Luulin muuten aikaisemmin että oot delannut, kun täälläkin oli uutisissa että filippiineillä kuollut porukkaa taifuuniin ja tulviin. Hyvä että oot hapessa!
ReplyDelete